EDIT:// Nyt kuvien pitäisi näkyä. Rupesi heti toimimaan kun ulkoasun vaihtoi.. ;o
Terve jälleen. :) Kuukauden pituinen tauko takana, joten uuden osan aika! Tämä osa saattaa olla sekava, mutta yrittäkääs tajuta jotakin.
Pinjan ja Paulin yliopisto-elämä oli vihdoin saanut alkunsa.
Kun Pinja saapui kaupungilta ostettuaan uudet vaatteet ja uuden kampauksen, huomasi hän veljensä Paulin juttelevan puhelimessa.
”Oikeasti?” varmisti Paul uskomatta korviaan. ”Mutta… Luulin että Pinja? Selvä, selvä. Kerron hänelle. Juu, moro.” Paul laski luurin ja riensi ruokasaliin, jossa Pinja parhaillaan söi.
Pinja katsoi kysyvästi veljeään, kun tämä istahti alas.
”Isä soitti. Se on päättänyt äidin kanssa perijän”, selitti Paul jännittyneenä. Pinja hymyili. Hän tiesi, että hänestä tulisi perijä, ei epäilystäkään.
”Minut valittiin”, jatkoi Paul riemuissaan.
Pinja oli jähmettynyt paikoilleen ja tuijotti veljeään otsatukkansa alta. ”Mitä? Paul?! Mutta, mutta… EI!” ajatteli Pinja kauhuissaan.
”Vai niin”, mutisi Pinja ja mulkaisi veljeään inhoten.
(KATSOKAA NYT HÄNEN ILMETTÄÄN. o_o)
Samana iltapäivänä valitsivat Pinja ja Paul pääaineet. Paul otti pääaineekseen taiteen, jonne ryntäsi heti ilmoittautumisen jälkeen. Pinja sen sijaan valitsi psykologian.
Noin kello kuudelta illalla alkoi puhelin soida, johon Pinja päätti vastata, sillä hänen veljensä oli yhä luennolla.
”Haloo?”, mutisi Pinja puhelimeen sillä oli yhä pettynyt siitä, ettei hän pääsisi perijäksi.
”Kuolet seitsemän päivän päästä…” varoitti matala miehen ääni toisessa päässä. Samassa kuuli Pinja taustalta poikien naurua, ja tajusi tämän olevan pilasoitto.
”Häipykää helv*ttii”, kiljahti Pinja raivoissaan pojalle ja päätti puhelun.
Noin tunnin kuluttua oli Paul jälleen kotona, jolloin Pinja siirtyi omalle luennolleen. Paul oli niin innoissaan päästessään perijäksi, että päätti oppia kaikki hyödylliset taidot.
Myöhään illalla saapui Pinja luennoltaan ja masentuneena raahautui suihkuun.
Suihkun jälkeen päätti hän pelata hieman shakkia Paulin kanssa, joka yhtäkkiä nosti katseensa ja vihelsi.
”Tuo sopisi hyvinkin vaimoksi…” naurahti Paul ja vilkuili Pinjan olan yli.
Pinja kääntyi ympäri ja katseli nuorta kaunista naista, joka parhaillaan käveli heidän takanaan. Nainen hymyili suloisesti Paulille, joka vilkutti takaisin.
Pinja suuttui ennestään. Hän istui hetken hiljaa, minkä jälkeen hän nousi ylös ja marssi yläkertaan.
”Pinja..?” ihmetteli Paul, kunnes itsekin nousi ylös ja siirtyi yläkertaan.
Keskiyöllä soi puhelin uudelleen.
”Pinja”, vastasi Pinja väsyneenä.
”Kuolet tasan seitsemän päivä päästä”, sanoi sama miesääni, joka oli soittanut aiemmin samana päivänä.
”Eikö sulla ole parempaa tekemistä?” valitti Pinja.
”Ei”, naurahti miesääni toisessa päässä, joka sai Pinjan pakostakin hymyilemään.
”Selvä…”
Ennen nukkumaan menoa istuivat Pinja ja Paul ruokalassa syöden iltapalaa.
”No, miten on mennyt eka päivä?” uteli Paul samalla kun tunki keittoa suuhunsa.
”Tosi hyvin”, valehteli Pinja ja heitti tekonaurun. Paul vilkaisi tätä ihmeissään, nosti olkapäitään ja jatkoi syömistä. Hetken kuluttua nousi Pinja ylös.
”Meen nukkumaan. Öitä.”
”Joo, miekii. Öitä!” hymyili Paul.
Ja niin vaipuivat Pinja ja Paul syvään uneen pitkän päivän päätteeksi…
Yöllä hiipi tämä vaaleaverikkö Pinjan huoneeseen ja tuijotti tätä jonkin aikaa. Lopulta alkoi tyttö kikattaa.
”Tapa se”, kikatti tyttö…
Seuraavana aamuna heräsi Pinja aikaisin, mutta jäi istumaan sängyllensä vähäksi aikaa. Hän oli edelleenkin kateellinen ja vihainen veljelleen, joka saisi kunnian jatkaa sukua.
Lopulta alkoi puhelin soida alussa, joten hänen oli pakko nousta ja rynnätä sen luokse.
Pian myös Paul heräsi. Hän nousi pirteänä ylös ja käveli aulaan, jossa näki siskonsa juttelevan puhelimeen.
”Nyttekö?” kysyi Pinja ihmeissään. ”Mikäs siinä… Okei!”
”Minnes oot menossa?” kysyi Paul siskoltaan, joka hymyillen riensi makuuhuoneeseen vaihtamaan vaatteensa.
”Ulos. Tapaan erään”, vastasi Pinja.
”Kenet?” uteli Paul ja nosti katsettaan siivouspuuhiensa ohella.
”En tiedä”, vastasi Pinja rehellisesti.
Ulkona odotti tämä komea punapäinen nuori mies.
”Vincent?” kysyi Pinja epävarmana. Mies nyökkäsi hymyillen.
”En tiennyt että olit noin kaunis. Puhelimen kautta on vaikea nähdä”, tokaisi Vincent. Pinja hymyili.
”Et itekkää oo niin pahan näkönen. Aluksi ajattelin että olit joku idiootti, ku pilasoittoja soittelet…” tokaisi Pinja. Vincent naurahti.
(Anteeksi puu)
Heti alkuun ärsyyntyi Pinja hieman Vincentistä, mutta tämä poika oli erilainen. Vaikka hän ärsyttikin Pinjaa, ei Pinja voinut olla hymyilemättä vaikka hän kuinka yritti.
Iltapäivään mennessä olivat he jo hyviä ystäviä, joten Pinja päätti kutsu Vincentin sisälle.
Pian huomasi Pinja pitävänsä Vincentistä. Komea ja hauska. Ei hän muuta kaivannutkaan! Pian kuuli hän Paulin huudot takaansa, jolloin hän huokaisi ja mulkaisi lähestyvää veljeään.
Paul tunkeutui heidän joukkoonsa ja siirsi kaiken huomion itseensä. Pinja katsoi surullisena vierestä, kun Vincent ei enää näyttänyt huomaavan häntä.
Lopulta tunsi Pinja kyynelten olevan lähellä, joten hän juoksi huomaamattomasti yläkertaan.
Pian lähti Vincent kuitenkin Pinjan perään ja saavutti tämän.
”Hei, minne karkasit? Mun pitää nyt mennä”, selitti Vincent surulliselle Pinjalle, joka vain nyökkäsi lyhyesti ja oli poistua paikalta. Mutta Vincent tarttui häntä kädestä ja halasi tiukasti.
”Näkemiin.”
Samana iltana Pinjan kävellessä olohuoneessa, raivosi eräs poika peliautomaatin luona.
”KUOLE! Tapan sut! Kuole, kuole! Haha!” karjui poika ja nauroi.
Pinja tunsi kylmien väreiden kulkevan hänen selkärankaansa pitkin, mutta jatkoi silti matkaansa ruokalaan.
Viikot kuluivat, ja Pinja oli yhä vihainen veljelleen.
Eräänä päivänä hänen ollessaan luennolla, istui Paul ruokalassa tämän blondin kanssa, joka oli aiemmin hiippaillut Pinjan huoneessa.
”Sinuna olisin varovainen… Todella varovainen…” kikatti tyttö. Paul säpsähti ja vilkaisi tyttöään.
”Mitä sanoit?” kysyi Paul ihmeissään ruoka suussaan.
”En mitään.”
”Kirjoitin vain esseetäni”, varmisti tyttö.
Samana iltana istahti Paul siskonsa vierelle ruokalassa.
”Pinja. Voidaanko jutella?” kysyi Paul vakavana siskoltaan.
”Kerro.”
”Ei kun, kaksin. Ei muitten kuullen”, korjasi Paul. Pinja katsahti veljeään, nosti olkapäitään ja seurasi tätä ulos.
”Nii mitä?” kysyi Pinja kylmissään.
”Tuota… Musta tuntuu et välttelet minua. Onko jokin vialla?” kysyi Paul ja vilkuili siskoaan. Pinja kalpeni.
”Ei mitään…” mutisi Pinja vastaukseksi.
”Äää, älä viiti! Oot kateellinen, koska äiti ja isä valitsi mut. Eikö nii?” nauroi Paul.
”Ole hiljaa”, kivahti Pinja vihaisena. Mutta Paul ei antanut periksi.
”Voi sua. Hei, älä huolehdi. Kutsun sut kyllä joskus kylään!” pilkkasi Paul naurahtaen siskolleen.
”OLE HILJAA! OON SAANU TARPEEKSENI SUSTA!” kiljui Pinja ja jännitti jalkaansa.
Hän valmistautui potkaisemaan. Paul katsoi kauhuissaan siskoaan, joka nosti jalkaansa ja potkaisi tätä kovalla voimalla päähän. Paul tunsi kuinka hänen jalat pettivät hänen altaan.
”PINJA! HULLUKO SÄ OLET?!” karjui Paul peloissaan ja kauhuissaan.
”Ole hiljaa…” mutisi Pinja. ”Ole hiljaa”, itki hän.
Pinja kumartui Paulin ylle ja kuiskasi tämän korvaan.
”Olen… Pahoillani.” Samassa tunsi Paul sanoinkuvaamatonta kipua ohimossaan. Pinja katsoi pientä keittiöveistä, jonka hän oli juuri iskenyt Paulin päähän.
Lämmin veri valui Paulin poskea pitkin, ja kun Pinja päästi otteensa veljestään, mätkähti tämän eloton ruumis kylmälle maalle.
Pinja oli kauhuissaan. Mitä hän oli tehnyt? Tämä oli varmasti unta?
Siitä huolimatta, raahasi hän veljensä ruumiin lammen äärelle ja heitti hänet sen syvyyksiin. Pelon ja vihan valloittamana tuijotti Pinja kauhuissaan Paulin ruumista, joka parhaillaan vajosi lampeen…
Päästyään eroon ruumiista sekosi Pinja täysin. Hänen jalkansa pettivät ja hän kaatui maahan. Hän tuijotti pelkkää tyhjää, kunnes nousi haikeana ylös kylmältä maalta.
Hän käveli takaisin opiskelutaloon ja riensi vessaan, jossa leikkasi itse hiuksensa ja värjäsi ne. Hän katsoi itseään peilistä.
Ei, hän ei enää halunnut olla se vanha Pinja. Se kateellinen, vihainen, surullinen… Väkivaltainen… Hän halusi syntyä uudelleen.
Pinja riensi olohuoneeseen, jossa pari oppilasta oli vielä hereillä. Hän istahti tyhjälle sohvalle ja katsahti tyttöjä, jotka olivat poistumassa.
”Odottakaa”, pyysi Pinja itkuisena. Tytöt katsahtivat toisiaan ja kuuntelivat.
”Herättäkää mut sitten, kun maailma on taas entisellään…” mutisi Pinja hajamielisenä.
Ja niin vaipui Pinja syvään uneen, jättäen kaiken todellisen jälkeensä…
Heti seuraavana aamuna soitti Pinja Vincentille, joka oli kuullut Paulin kuolemasta.
Vincent oli kauhuissaan Paulin kuolemasta, mutta saapuessaan Pinjan luokse halasi hän tiukasti itkevää tyttöä.
”Kaikki järjestyy…” kuiskasi Vincent Pinjan korvaan ja hyväili tämän hiuksia. Pinja nyyhki ja nyökkäsi itkuisena päätään.
Lopulta irrottautuivat he toisistaan, jolloin Vincent epäröi hetken, mutta päätti lopulta kysyä.
”Miten… Miten veljesi kuoli?” kysyi hän hiljaa. Tämä kysymys sai Pinjan kalpenemaan.
”Minä.. minä… Hän oli iskenyt päänsä lammen lähellä olevaan kiveen ja jotenkin… Jotenkin vierinyt veteen… Ja… Hukkunut”, sai Pinja selitettyä, jonka jälkeen purskahti itkuun.
”Anteeksi… Pinja. Ethän koskaan jätä mua? Ollaa aina yhdessä. Okei?” hymyili Vincent ja yritti lohduttaa Pinjaa. Pinja pyyhki kyyneleensä ja nyökkäsi varovaisesti.
Samassa tarttui Vincent tämän käsistä ja suuteli tätä hellästi.
Pinja hymyili ensimmäistä kertaa moneen viikkoon, tosin kyyneleet yhä valuen.
Pari tuntia myöhemmin poistui Vincent paikalta, jolloin Pinja soitti vanhemmilleen ja kertoi ”tapaturmasta”. Hänen äitinsä ja isänsä olivat todella suruissaan, mutta olivat silti iloisia, että saisivat tyttärensä takaisin taloon.
Samaan aikaan käveli Pinjan ohitse vaaleahiuksinen tyttö, joka kikatti itsekseen…
Ja niin kasvoi Pinja aikuiseksi ja marssi ulos auringonpaisteeseen.
Hän ei vilkaissutkaan taakseen, vaan kyyneleet silmissä astui taksiin ja käski kuskin viedä tämän takaisin kotiin.
Ja tähän loppui tämä osa. Ei tässä nyt mitään paljoa tapahtunut, mutta neisosassa sitten luvassa kenties lapsia. (;;
KOMMENTTIA? ;-)
Ps. Kun sivustoillenne tulee uusi osa, niin vapaasti tulkaa vain ilmoittamaan asiasta. Muuten minulla kestää vähintään vuosi tajuta että teiltä on uusi osa tullut.. -_-
*hali*
Kommentit