Jaoo!<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Pukki meni sitten vetämään sellaisen johtopäätöksen, etten ole ollut tarpeeksi kiltti, joten Sims2 kartano- & puutarhakamasettiä ei tullut. Mutta siitä huolimatta, uusi talo ja uusi osa! ;)

"Oletko varma että pärjäät?" kysyi Olivia tarkkaillessaan siskoaan huolissaan. Onerva, jonka hiukset törröttivät sinne tänne, hymyili pirteästi ja nyökkäsi.

"Joo joo! Älä huolehdi, nauti sun elämästä Mikaelin kanssa, okei?" varmisti hän siskolleen.

Olivia nyökkäsi ja halasi siskoaan.

 

"Oletko ihan ihan varma?!" kiljahti Olivia vielä.

"Nyt suu kiinni ja häivy!" huusi Onerva naurahtaen ja osoitti keltaista taksia joka odotti. Olivia naurahti, halasi siskoaan vielä kerran ja suuntasi taksille. Ennen kuin hän sulki taksin oven, huusi hän Onervalle:

"Pidä huolta siitä! Pärjäile!" Ja niin lähti keltainen taksi liikkeelle, eikä palannut takaisin.

 

Onervan hymy oli heti kadonnut hänen kasvoiltaan, jonka jälkeen hän oli palannut takaisin sisälle. Hän oli ollut tässä rakennuksessa jo noin puoli vuotta. Oona oli muuttanut eri taloon ja Olivia poistui juuri. Onervakin aikoisi palata takaisin kotiin isänsä & äitinsä luokse.

"Mitä sä vielä murehdit?" kysyi huivipäinen poika Onervalta, joka istahti sohvalle ystävänsä vierelle.

"Hei anna sen olla! Mikä oikeus sulla on haukkua sitä?!" puolusti Onervan ystävä tätä. Onerva huokaisi ja katsoi surullisena ystäviään.

"Miten pystyn kohtaamaan äidin..? Ja isän?"

"Hei, kyl ne tajuu!" varmisti hänen vierellään istuva tyttö. Poika nyökkäsi hyväksyen.

Samana iltana soitti Onerva taksin paikalle ja valmistautui poistuakseen yliopistosta. Hän aikoisi palata takaisin kotiin. Odottaessaan taksia sulki hän silmänsä ja ajatteli…

 

 

"Sen talo, jos sitä nyt taloks pysty ees kutsuu, näytti ihan varastolta. Mut hei, oisko mun pitäny juosta pakoo, häh? Sitä paitsi, mä hän tykkäsin siitä tyypistä!

Vaikka sen talo oliki sellainen, hymyilin sille ja seurasin sitä sisälle…

 

 

Sisällä me keskusteltiin. Aluks siis. Sit se yhtäkkii… Rupes kähmäillä. Aluks se ei haitannu yhtää. Mut… Lopulta se alko olee liian väkivaltainen ja rupes koskettelee sopimattomiin paikkoihin. Olen iloinen että tönin sen pois. Arvokkuutta, hei…

Mut se ei tainnu ilahtuu. Ehei. Se tarttu mua ranteesta ja kaato nurin sängylle.

 

 

Muistan kuinka mun pää iski sängyn päädyssä olevalle seinälle. Kaikki tuntui pyörivän, enkä tajunnut mitään. Yhtäkkiä huomasin, että makasin alastomana, ja se tyyppi oli mun päällä. Miks annoin tän tapahtua? Puraisin tyyppiä olkapäähän, jolloin se karjas tuskissaan. Nousin nopeasti ylös, etsin vaatteeni ja juoksin ulos siitä… varastosta.

 

 

Kun olin päässyt turvaan, puin vaatteet takaisin ylleni ja lysähdin lähimmäisen metsän lähelle. Tiedän, että on väärin mennä muitten pihalle, mutta… En pystynyt kävelemään. Tunsin lämpimän veren valuvan reisiäni pitkin. Lysähdin maahan ja rupesin itkemään…"

Onerva ravisti päätään ja yritti saada muistikuvat pois. Hän laski kätensä mahalleen.

"En jätä sua. En millään", kuiskasi hän mahalleen, jonka sisällä kehittyi parhaillaan kuukauden vanha sikiö.

***

Yöllä Onerva oli saapunut takaisin lapsuuden kotiinsa, jos sitä nyt enää siksi pystyi kutsua? Talo oli saanut kunnon remontin, eikä mikään ollut kuten ennen.

Talo vielä kaukaa. Itse olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. :)

Ja heti perusasiat läpi; vanhempien halaukset ja ilonhuudot (tai huokaukset "mikset voinu olla viellä vuotta poissa kotoa?!"). Onerva oli hetkeksi unohtanut kaiken raiskauksesta ja lapsesta sisällään.

Kaunis Onervamme sai myös muodonmuutoksen, tässä tulos.

Onerva tapasi äitinsä uudistuneesta olohuoneesta viulua soittaen. Hetken hän kuunteli äitinsä soittoa, kunnes tämä huomasi tyttärensä ja hymyili leveästi. Yhdessä he jakoivat kuulumiset, kunnes Lisa päätti kysyä, mikä oli Onervan "miestilanne." Onerva hiljeni hetkeksi ja mietti mitä sanoisi.

"Tuota… Minä- oon raskaana. Mutta lapsen isä…" aloitti Onerva kiusaantuneena, mutta Lisa hiljensi tämän katseellaan.

"Voi kulta pieni, ymmärrän… Taisi mies olla hyvännäköinen?" hymyili Lisa. onerva tunsi pari kyyneltä poskillaan, naurahti ja nyökkäsi. Lisa hymyili jälleen ja halasi tytärtään.

"Hän ei ole kyyneltesi arvoinen! Joten itku pois!" huomautti Lisa. Onerva pyyhki kyyneleet ja nyökkäsi. Helpottuneena Onerva poistui paikalta (tuskin Lisa tiesi että hänet oli raiskattu, luuli varmaan että Onervaa petettiin.)

Kuukaudet kuluivat, ja vaikka raskaus oli jo edistynyt hyvin, roikkuivat pahoinvointi visusti Onervan perässä.

Ja arvatkaapas mitä! Lisa, josta pian tulisi vanhus, tajusi vihdoin hankkia työn! Viisas nainen! Vai...?

Uwaah. Juu, Rakas Nikolas vaihtoi vihdoin vaatteitaan, ja todella komeahan hänestä tuli (kuten aina). Perheen radio oli muuten ihmeen paljon käytössä, kuten näkyy.

Nikolas ja Lisa eivät olleet viettäneet pitkään aikaan yhteistä aikaa, sillä Onerva oli muuttanut taloon. Nyt he saivat kerrankin hieman omaa rauhaa keittiössä, jossa sitten suudeltiin. (Ja tietenkin alkaa koneesta soida At The Beginning kun tämä kuva tulee, huoh.)

Iltaa jatkettiin sitten mauuhuoneen puolella, kun Onerva törkeästi tunkeutui keittiöön.

"Hit me baby one more time!" lauloi Onerva siedettävällä laulunäänellään, kun tunsi yhtäkkiä potkaisun sisältään. Onerva kiljaisi riemusta ja lähti kipittelemään ympäri taloa. (Tuli mieleen tipu?)

Noh, kipittelevän tipun matkan esti lopulta suvun perustajatar Maria! Yhä terveenä näyttää nainen olevan, vaikka kuollut onkin.

Sen jälkeen siirryttiin ulos. *angst*

Tähän väliin tönkkäistään talo ulkoa kesällä. Vaikka talo näyttää kaksikerroksiselta, on alakerta vain käytössä.

Palataan asiaan! Koska Onervan lapsella ei periaatteessa ole isää, tai koska hän ei ainakaan ole talossa, piti Nikolas huolen siitä, että pikkuinen saisi hellintää myös miespuolisilta.

Ja samana yönä oli lopulta aika synnyttää, joka tapahtui tälläkertaa Onervan omassa makuuhuoneessa. Paikalle saapui tietenkin Lisa, mutta Nikolas päätti jäädä nauttimaan kuumasta vaahtokylvystään. (?)

Kun Onervan käsivarsilla lepäsi pieni tyttö, joka oli perinyt isänsä ihon ja äitinsä silmät, oli hän haljeta onnesta. Silmät kostuivat, kun hän halasi hellästi uutta tulokasta, Pinjaa.

"Pinja on niin ihana…" huokaisi Onerva isälleen kun oli saanut tytön uneen. "Mutta olen huolissani hänestä. Hänellä ei ole isää." Nikolas nyökkäsi ja mietti.

"Kenties yrittäisit löytää jonkun uuden?" kysyi hän hymyillen tyttäreltään. Onerva nosti katsettaan.

"Mutta… Mitä jos hänkin on samanlainen kuin Pinjan isä?" valitti Onerva.

"Pettäjäkö?"

"Eh, tuota. Niin", sopersi Onerva kiemurrellen. Nikolas hymyili.

"Älä katso ulkonäköä. Luota enemmän sydämeesi. Tiedäthän; ulkonäkö voi pettää."

Onerva palasi hakemaan uneen vaipuneen Pinjan ja antoi tälle suukon otsalle.

"Aion löytää sinulle hyvän isän, älä huolehdi."

Heti seuraavana aamuna, ryhtyivät kaikki hommiin. Nikolas lähti töihin poliisiasemalle, Lisa ylä-asteelle ja Onerva piti huolen siitä, että Pinja sai kaiken tarvittavan.

Saatuaan kaiken valmiiksi, siirtyi hän puhelimen luokse ja kutsui paikelle rakkaan ennustajaeukon. vanha nainen puhdisti välinpitämättömänä lasikuulaansa, jonka jälkeen taivaasta tippui mies!

Punahiuksinen mies ei ollut komeimmasta päästä, mutta Onerva ajatteli isänsä sanoja ja päätti antaa tälle miehelle mahdollisuuden. Pian hän huomasikin, että mies oli todella mukava. Ja hehheh, en muista miehen nimeä!

Onerva ja tämä mies olivat olleet yhdessä koko päivän, joten tietenkin joutui Nikolas huolehtimaan Pinjasta. Ei se aluksi niin helppoa ollut, mutta pian homma alkoi sujua hyvin.

Lopulta oli tämän miehen aika jättää Francisit rauhaan, joten hän hyvästeli Onervan suudelmalla, jonka jälkene poistui hymyillen. Onervakin vaikutti olevan onnensa kukkuloilla. Hän palasi takaisin makuuhuoneeseensa ja katsahti sikeästi nukkuvaa Pinjaa. Siinä samassa hän muisti, että huomenna olisi tytön syntymäpäivä.

Ja niin tosiaan, illalla otettiin pakastekakku esille, ja autettiin pikku-Pinjaa puhaltamaan kynttilät.

Pinjasta tuli uskomattoman kaunis pieni tyttö vaaleine hiuksineen. Luonteesta en tiedä. :-)

Heti kasvettuaan tyrkättiin hänet kiikkuvan laaman (?) päälle, jonka päällä oli alukis hieman pelottavaa. Onneksi rakas isoisä saapui apuun!

Samaan aikaan ulkona tapasivat Onerva ja hänen uusi rakastettunsa. Hetken jaettiin suudelmia, jonka jälkeen mies katsoi Onervaa silmiin ja aukaisi suunsa.

"Tuota. Ajattelin, että voisimme muuttaa yhteen. Vai mitä mieltä olet?" kysyi hän suoraan ja hyväili Onervan poskea. Onervan kasvoille syntyi leveä hymy, jonka jälkeen hän hyppäsi rakkaansa kaulaan.

Sitten pidettiin yhteinen päivällinen perheen kesken, ja kyllähän tästä miehestäkin ihan komea saatiin! Ärsyttää kun nimi ei ennättänyt silmistä aivoihin asti.

Pikakelaus. Syötyään päivällisen jäivät Onerva ja tämä tyyppi halailemaan, jonka jälkeen siirryttiin makuuhuoneeseen, jossa Pinja ei onneksi ollut. Seuraavana aamuna heidän herättyä, polvistui tämä mies silmät kiiluen pitkien ripsien seasta, kihlasormusta tarjoten. Ja tietenkin Onerva hyväksyi ehdotuksen!

Oli vihdoin koittanut päivä, jolloin vietettäisiin 3 syntymäpäivää; Lisan, Nikolaksen ja Pinjan, joka parhaillaan tuijotti ihmeissään pikkukaloja. ;)

Ja tässä on siis Lisa! Oikein nättinä säästyi, silmienympärykset rupsahtivat hieman, mutta hei, se kuuluu tuohon ikään!

Nikolaksestakin tuli todella komea! Hän muistuttaa jotakuta... Nyt en muista? :o

Ja viimeiseksi; edelleenkin älyttömän suloinen Pinja. Mistä ihmeestä huulet? Koska sivuprofiilista ei kuvaa ole, tiedotan, että hän on perinyt äitinsä nenän.

 

Ja vielä äänestys...