Pahoittelun näin pitkästä tauosta, selityksiä tuskin kaipaatte? :) Joten, osaan!

"Sorrow has a human heart."

2066340.jpg

Nadjan ja Nikolaksen yliopisto-elämä alkoi ihan mukavasti. Nikolas seisoi jo heti seuraavana aamuna keskellä oleskeluhuoneen lattiaa ja yritti viihdyttää neitokaisia. Mutta kukapa ei voisi vastustaa pelikonsoleita?<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

2066341.jpg

Nadja sen sijaan keskittyi enemmän laulamiseen ja runoilemiseen, joten viihtyi hyvin yksin.

2066344.jpg

Nikolas oli alkanut huomaamaan kuinka toivoton tapaus oli naisten suhteen, joten hän päätti varata sokkotreffit. Ikävä kyllä hänen seuralaisensa nukahti kesken Nikolaksen mielenkiintoisen sepityksen leppäkerttujen ravinnosta.

2066345.jpg

Nikolaksen epätoivo alkoi jo näkyä. Ihan kuka tahansa pystyi bongaamaan hänet keskellä tyhjää käytävää, itseään halaillen ja ilmaa suudellen.

2066347.jpg

Mutta ei Nikolas silti päättänyt periksi antaa, vaan yritti yhä uudelleen ja uudelleen iskeä naisia. Mutta ei, ketään ei kiinnostanut tämä komea nuorukainen.

2066354.jpg

Nikolas pudisti päätään ja huokaisi.

"Mitä teen väärin?" kysyi hän ja istahti lettipäisen pojan seuraksi. Lettipäinen poika kohautti olkapäitään.

"Oot ehkä liian päällekäyvä?" ehdotti tämä. Nikolas tuhahti ja keinui tuolillaan.

Samalla huivipäinen poika liittyi heidän seuraansa.

2066356.jpg

"Noh, mikä mättää?" huikkasi huivipäinen poika huomattuaan Nikolaksen nyrpeän ilmeen.

"Se ei osaa iskee naisii", hymyili lettipää ja jatkoi murojensa syömistä. Huivipäinen poika tuijotti hetken Nikolasta, jonka jälkeen hänen silmänsä suorastaan kiilsivät.

"Ehkä oot homo!" kiljahti poika riemuissaan.

Lettipäinen poika purskahti nauruun, jonka seurauksena häntä vastapäätä istuva Nikolas sai murot kasvoilleen.

"Mitä, ei homois oo mitää vikaa?" mutisi huivipäinen poika ja poistui paikalta. Nikolas pyyhki murot ja maidon kasvoiltaan, jonka jälkeen pudisti jälleen päätään ja poistui.

 

***

2066360.jpg

Oli kulunut pari kuukautta.

Opiskelu meni hyvin sekä Nadjan että Nikolaksen kannalta, joten tulevaisuus näytti lupaavalta. Ainoa vaiva oli tämä rakkaus.

2066362.jpg2066364.jpg

Koska Nadja opiskeli ahkerasti, ei hän ollut ehtinyt ajatella poikia. Nikolas sen sijaan oli saanut niin monet rukkaset, että oli tullut hulluksi ja ilmeili itsekseen.

2066366.jpg

Lounaalla Nadja päätti ottaa asian puheeksi.

"Kuule… Mitä jos keskityttäis nyt vähemmän pänttäämisen kanssa? Tai siis… Täytyyhän meidän löytää joku jota rakastaa", selitti Nadja vakava ilme kasvoillaan.

"Pilailet", irvisti Nikolas ja peilaisi itseään lusikasta. Nadja huokaisi.

"Selvä, ei sun oo pakko. Mutta itse aion löytää jonkun." Ja niine sanoine nousi Nadja ylös ja käveli ulos ruokalasta.

2066367.jpg

Nikolas huitaisi ärsyyntyneenä lautasen lattialle ja hakkasi päänsä pöytään. Mitä hän nyt tekisi? Hän ei osannut iskeä naisia, eikä Nadja enää kuunnellut häntä.

2066368.jpg

Ilta saapui nopeasti, ja Nikolas päätti opiskella toisen opiskelijan kanssa, sillä Nadjalla olisi kuulemma tapaaminen.

"Mitä helvettiä…? Kuka on Napoleon?!" huusi Nikolas raivoissaan ja heitti kynänsä seinää päin. Hänen vierellään istuva tyttö katsoi häntä ihmeissään.

"Sehän oli se joku joka teki sotasuunnitelmat hiekkalaatikolle?"

Nikolas nosti katseensa ja katsoi silmät suurena tyttöä.

"Olikse penska?! Miks historian läksyissä kysytään kuka joku hemmetin lapsi oli?"

Tyttö nousi ylös ja päätti jättää Nikolaksen yksin raivoamaan. Nikolas laski päänsä käsiinsä, kun hän kuuli Nadjan kikatusta ikkunan ulkopuolelta. Hän nousi ylös ja vilkaisi ulos pihalle.

2066371.jpg

Siellä Nadja parhaillaan flirttaili sen poliisin kanssa, jonka oli tavannut kauan kauan sitten, vielä kun Samuel oli ollut elossa…

Nikolas mulkaisi "poliisia", jonka jälkeen bongasi yksinistuvan opiskelijan ja istahti tätä vastapäätä.

2066372.jpg

Mutta heti Nikolaksen istuuduttua nousi tämä opiskelija ylös ja jätti hämäillään olevan Nikolaksen yksin. Pian Nikolas kuitenkin nousi ylös ja poistui ruokasalista.

2066926.jpg

Nikolas saapui juuri ajoissa ulos ruokalasta huomatakseen Nadjan ensisuudelman poliisin kanssa. Nadja näytti hyvin onnelliselta, ja Nikolas ymmärsi nyt. Hän hymyili onnessaan ja iski siskolleen silmää, jonka jälkeen painui pehkuihin.

2066927.jpg2066928.jpg

Nadja hymyili suloisesti poliisille, joka nosti tämän syliinsä.

"Täällä on liika ihmisiä", kuiskasi hän Nadjan korvaan. Nadja ihmetteli mitä hän mahtoi tarkoittaa sillä, mutta poliisi hiljensi hänet suudelmalla ja kantoi tämän tyhjään huoneeseen.

Lattialle alkoi lopulta kerääntyä vaatteita, ja Nadja sai tuntea rakastettunsa lämpimän kehon lähellään.

2066929.jpg

Seuraavana aamuna löysi Nikolas Nadjan käytävän sohvalla löhöilemässä.

"No, mites eilen meni?" vinkkasi Nikolas ja istahti sohvan vierelle. Nadja käänsi punastuneena katseensa pois veljestään.

"Mitä se sulle kuuluu…" mutisi hän. Nikolas nosti kulmakarvaansa ja nousi ylös.

"Tapaatteko taas joskus?"

"AINII!" kiljahti Nadja hädissään ja juoksi makuuhuoneeseensa.

"Ole hyvä vain…" tuhahti Nikolas ja riensi aamiaiselle.

2066932.jpg

Ulkona Nadjan odotellessa "poliisia", saapui hänen äitinsä paikalle.

"Äiti?" kysyi Nadja epäuskoisena. Vanhukseksi kasvanut Maria mulkaisi tytärtään.

Päätit sitten mennä naimisiin tämän miehen kanssa kertomatta minulle", mutisi Maria. Nadjan suu loksahti auki.

"Naimisiin? Kuka niin on sanonut?" Nadja katsahti äitinsä olkapään yli, jossa seisoi hänen rakkaansa, hymyillen.

2066933.jpg

"Etkös suostukin vaimokseni?" leperteli mies Nadjalle. Nadja oli kauhuissaan. Ei hän ollut ajatellut naimisiin menoa, ei kihlausta, ei edes yhteen muuttamista! Nadja katsahti miehen paljasta rintaa.

"Miksi olet värjännyt rintasi tuon väriseksi?" yritti Nadja vaihtaa keskustelunaihetta.

"Ai tämä? Olen suomenruotsalainen! Mutta hei, suostutko vaimokseni?" hihkaisi mies.

"Suomenruotsalainen? Heh…" hymyili Nadja hermostuneena. Mieheltä katosi hymy kasvoilta.

"Mitä vikaa suomenruotsalaisissa on?"

"Ei mitään!" kiljaisi Nadja ja ravisti käsiään. "Ajattelin vain kosintaasi. Anna kun mietin tämän vuorokauden. Okei?"

"Selvä, tulen huomenna käymään! 'Ota riski ja rakasti suomenruotsalaiseen' " hymyili mies leveästi.

2066934.jpg

Nadja hymyili hermostuneena miehelle, jonka jälkeen halasi äitiään tiukasti.

"Nähdään."

Maria nyökkäsi ja kuivasi kyyneleensä.

"Anteeksi, en ole vielä… Samuel… Minä…", purskahti Maria itkuun. Poliisi nyökkäsi Nadjalle ja poistui Marian kanssa tontilta.

 

***

2066935.jpg

Samana iltana auringonlaskun aikaan, tapasi Nikolas talon edustalla kauniin tummaihoisen neidon. Tyttö esittäytyi Lisaksi, ja kyseli tietä kirjastoon.

"Napoleon tuhosi sen", tokaisi Nikolas ja hymyili. Tyttö naurahti ja vilkaisi Nikolasta.

Ja siitä kaikki alkoi.

2066936.jpg

Samaan aikaan sisällä istui Nadja kalpeana sohvalla ja yritti miettiä päänsä selväksi.

Ei, hän ei ollut valmis menemään naimisiin! Hän nautti vapaudesta, ei hän haluaisi kuulua vain yhdelle. Hän huokaisi syvään, jolloin sama lettipäinen poika katsoi häntä.

"Samat huolet ku sun veljel, häh?" kysäisi poika. Nadja pudisti päätään.

"En oo homo", mutisi Nadja ajatuksissaan. Poika pysyi hetken hiljaisena, kunnes repesi nauruun ja kaatui sohvalta.

 

2066938.jpg

2066937.jpg

 

Yö saapui nopeaa tahtia, ja Nikolas ja Lisa olivat tulleet hyvin läheisiksi. Lopulta pakotti tyttö itseään irrottamaan otteensa Nikolaksesta ja kysyi:

"Nyt. Missä se kirjasto olikaan?"

Nikolas hymyili.

"Mitä jos en kerro? Jäätkö luokseni silloin?" kysyi hän ja suuteli tyttöä.

"En. Etsin toisen miehen jolta kysyn tietä, ja tähän aikaan minut varmaan raiskattaisiin", tokaisi Lisa huolettomasti ja hymyili. Nikolas mulkaisi Lisaa, jonka jälkeen huokaisi.

"Tuosta eteenpäin, kunnes tulet kirkolle. Sen jälkeen vasemmalle. Mut tiedäthän, ettei kirjasto ole tähän aikaan enää auki?" kysäisi Nikolas.

"Tiedän. Kiitos. Oli mukava tavata", sanoi Lisa ja suuteli vielä kerran Nikolasta. Nikolas jäi vielä hetkeksi katsomaan Lisan jälkeen, jonka jälkeen Nadja kutsui hänet sisälle.

2066939.jpg

"Kerro, sisko rakas!" hihkaisi Nikolas hyväntuulisena. Nadja katsahti Nikolasta.

"Oletpas sinä hyvällä tuulella…"

"Jepp!"

Nadja pudisti päätään.

"Aion poistua. En voi jäädä tänne, enkä halua mennä naimisiin sen poliisin kanssa. Haluan olla… Vapaa."

Nikolas katsoi siskoaan ensin uskomatta korviaan. Mutta pian hän ymmärsi Nadjaa, ja hymyili lohduttavasti.

2066940.jpg

"Ymmärrän. Se mies onkin ihan toope, ei siitä oo aviomieheksi", sanoi Nikolas ja halasi siskoaan tiukasti.

"Kiitos", kuiskasi Nadja ja tunsi itkun olevan lähellä.

2066941.jpg

Parin soiton kuluttua kuului talon ulkopuolelta auton tööttäystä.

"Taksi taisi tulla", tokaisi Nadja. "Nähdään!" hymyili hän leveästi veljelleen.

"Kato kanssa että saat Lisan omakseks", huusi Nadja vielä ovelta, jonka jälkeen poistui. Nikolas hymyili itsekseen.

2066943.jpg

"Kyllä, kyllä. Lisa on minun."

***

2066944.jpg

"Miten niin ei voi järjestää tässä säässä! ULKONAHAN ON KAUNISTA! LINNUT VISERTÄVÄT, ETTEKÖ KUULE?" huusi Maria raivoissaan puhelimeen.

"Ai ette kuule?! Ehdotan että putsaisitte korvanne ja menisitte ulos, nuori mies! Noin ei kohdella naisia!" Maria pamautti puhelimen seinää vasten ja lähti mutisten makuuhuonetta päin.

2066945.jpg

Huoneessa Nikolas ja Lisa parhaillaan hyväilivät toisiaan.

"Ei häitä. Kuulemma huono sään takia", kirosi Maria.

"Joo, huutosi kuului tänne saakka, äiti", naurahti Nikolas. Nikolas katsoi mietteliäänä ulos ikkunasta.

"Äh. Mihin me vieraita tarvitsemme?" sanoi hän ja nosti Lisan syliinsä.

 

2066950.jpg

 

Pian Lisa ja Nikolas seisoivat kaaren alla kahdestaan, myrskyisessä lumisateessa. Nikolaksella kerrankin jotain omaa kivaa.

2066947.jpg2066948.jpg

Parempi kuva perustajattarestamme, Mariasta. Todella kaunis.

 

2066951.jpg2066952.jpg

Ja niin alkoi seremonia. Pappia ei ollut, joten puhe järjestettiin jotenkuten.

Lisa hymyili leveästi ja katsoi syvälle Nikolaksen vaaleanpunaisiin silmiin. Lopulta Nikolas kaivoi esiin pienen kauniin sormuksen, jonka asetti Lisan nimettömälle.

2066953.jpg

Ja niin he olivat yhtä.

2066955.jpg

Kun Nikolas ja Lisa olivat nyt virallisesti pari, tunsi Maria olonsa paljon onnellisemmaksi. Hän alkoi vähitellen unohtaa Samuelin, mutta hänen sydäntään kirpaisi silti aina vähän väliä.

2066954.jpg

Häitten aikana oli talo uusittu, taloesittelyä ei ole. Jos sellaisen haluatte, ilmoittakaa toki. :-)

Lisa oli heti "seremonian" jälkeen rientänyt kylmissään kuumaan kylpyyn. Hetken päästä Nikolas tunkeutui vessaan ja katsahti tuoretta vaimoaan.

"Mitä teet?" kysäisi hän Lisalta. Lisa katsahti ylös ja hymyili miehelleen.

"Miltä näyttää, tyhmä!" naurahti hän. Nikolas riisui takkinsa ja paitansa ja nosti olkapäitään.

"Näytät odottavan minua?"

***

2066956.jpg

Noin kuukausi oli kulunut, ja Maria näytti yhä viihtyvän juhlapuvussaan. Kaikki olivat kokoontuneet ruokapöydän äärelle syömään lapsenvahdin järjestämää herkullista ruokaa.

"Tuota… Olen raskaana", möläytti Lisa yhtäkkiä. Nikolaksella meni ruoka väärään kurkkuun, jonka seurauksena hän rupesi yskimään rajusti. Maria katsahti poikaansa.

"Sinähän oikein innostuit kunnolla."

Nikolas irvisti, jonka jälkeen tietenkin nousi ylös ja halasi Lisaa hellästi.

2066957.jpg

Vaikka muistot raskaudesta toivat mieleen Samuelin, yritti Maria parhaansa mukaan opiskella hyödyllistä tietoa, jotta osaisi myöhemmin auttaa poikaansa ja tämän vaimoa lasten kasvatuksessa.

2066958.jpg2066959.jpg

Pari kuukautta oli kulunut lisää, ja Lisa suorastaan kukoisti. Hänen mahansa oli kasvanut hyvää tahtia ja kaikki näytti olevan kunnossa.

Nikolas oli myös innoissaan lapsesta, joka parhaillaan kehittyi Lisan mahassa.

2066960.jpg

Sitten hieman Marian töistä.

Maria oli tehnyt todella ahkerasti töitä, ja oli saapunut todella korkealle työssään. Hän oli parhaillaan kaksoisagentti, ja tienasi päivässä hieman yli 1000 simoleonia.

2066962.jpg2066963.jpg

Marian ollessa töissä, viettivät Nikolas ja Lisa yleensä kahdenkeskeistä aikaa käytävän sohvalla kuherrellen.

"Lupaathan, ettet koskaan jätä mua?" kuiskasi Lisa Nikolaksen korvaan.

"En lupaa. Tällä kertaa kukaan ei lupaa mitään. Ei laupauksia", mutisi Nikolas ja suuteli Lisan kaulaa. Nikolas tiesi lupausten seuraukset. Lisa vilkaisi ihmeissään miestään, mutta laski silti leukansa Nikolaksen olkapäälle.

2066964.jpg

Kuukaudet olivat kuluneet huimaa vauhtia, ja pian saapui se aamu, jolloin oli Lisan aika synnyttää. Synnytys kävi keittiössä, jonne Nikolas ja Maria kauhuissaan ryntäsivät kuultuaan kiljuntaa.

2066965.jpg2066966.jpg

Pian keittiössä oleskeli kaksi simiä lisää. Lisa oli synnyttänyt kaksoset, jotka olivat tällä kertaa tyttöjä. Onerva peri äidiltään tumman ihon ja isältään vaaleanpunaiset silmät.

Oona taas peri ihonvärinsä ja silmänsä Samuelilta (joka on jotenkin outoa…)

2066967.jpg

Tässä kaksosten uusi huone...

2066968.jpg2066969.jpg

Lisa ja Nikolas olivat todella onnellisia tyttöjen syntymästä, että olivat heti hellimässä ja leikittelemässä heidän kanssaan. Pian Maria kuitenkin pakotti heitä antamaan vastasyntyneille rauhaa, joten Onerva ja Oona asetettiin kehtoihin.

2066970.jpg

Lisan ja Nikolaksen katseet kohtasivat, kun kaksoset oli saatu syvään uneen.

Nikolas hymyili ovelasti vaimolleen, nosti tämän syliinsä ja kantoi tämän makuuhuoneen puolelle.

2066971.jpg

Jossa homma sitten jatkui.

***

2066972.jpg

Maria oli riemuissaan uusista tulokkaista, mutta ei kestänyt katsoa Oonaa itkemättä. Tyttö muistutti liikaa Samuelia, joka oli kuollut kauan sitten. Siispä Maria huolehti enemmän Onervasta, jossa ei ollut mitään Samuelin näköä.

2066974.jpg2066979.jpg

Vaikka Maria ei pystynyt huolehtimaan molemmista tytöistä, rakasti hän molempia siitä huolimatta. Mutta kyllä lapset myös huomiota saivat äidiltään ja isältään.

2066980.jpg

Lisa oli myös saanut selville olevansa jälleen raskaana. Tällä kertaa raskaus oli rankempi kuin aikaisempi, ja Lisa joutuikin vähän väliä vessanpöntön äärelle yrjöämään.

2066982.jpg

Pian oli kuitenkin kaksosten aika kasvaa taaperoiksi, joten Lisa pakottautui pois vessan luota ja kantoi Onervan kakun luokse sillä välin, kun Nikolas auttoi Oonaa kasvussa.

2066984.jpg2066985.jpg2066986.jpg

Tässä ovat siis kaksi älyttömän suloista lasta. Olen iloinen että molemmat ovat perineet nuo erikoiset silmänalustat.

Tummaihoinen on siis Onerva, hieman vaaleampi Oona.

2066987.jpg

Nikolas oli riemuissaan lastensa kasvusta, ja päätti heti pitää hauskaa heidän kanssaan.

"Kuti kuti", kiusoitteli hän sillä välin, kun Onerva kikatti ja heilui sinne tänne.

Samassa kuului ovelta heikko koputus.

"Tullaan!", kuului Lisan ääni.

2066988.jpg

"Niin-" ehti Lisa aloittaa, kunnes kirkaisi.

"NIKOLAS! TULE TÄNNE!" huusi Lisa kauhuissaan. Talon toisesta päästä kuului tyttöjen pelästynyttä itkua, kun Nikolaksen juoksevat askeleet lähestyivät ulko-ovea.

2066989.jpg

"Mitä nyt, rakas?" kysyi hän huolestuneena. Lisa vapisi ja osoitti ulos.

Nikolas katsoi ulko-ovesta ja hillitsi huutonsa. Hän ei halunnut pelästyttää tyttöjä tai hänen äitiään enempää.

Nikolas katsoi tarkkaan ulos, kunnes yhtäkkiä kalpeni.

2066990.jpg

"Nikolai…?!"

 

Näihin tunnelmiin lopettakaamme. ;-) Kiitos kärsivällisyydestänne.