Täällä taas, uuden yrityksen kanssa! Alku on ehkä hieman sekava ja outo, mutta kärsivällisyyttä, tajuatte kyllä joskus. :o
"Nähdään myöhemmin", kuiskasi mustahiuksinen nainen viettelevästi miehen korvaan. Mies katsoi naista, joka kääntyi ympäri ja käveli nopein askelin kotia päin. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Mies nyökkäsi tyytyväisenä, jonka jälkeen pisti kätensä taskuun ja poistui itsekin paikalta.
***
Tööt tööt!
Maria mutisi jotain epämääristä, jonka jälkeen istahti ylös. Hän siristi silmiään ja huomasi kimppakyydin odottavan tienvarrella.
Nainen kirosi kovaan ääneen, puki nopeasti vaatteet ja kiirehti autoon.
Nyt kun neitokaisemme on töissä, saanen esitellä hänet teille. Maria Francis, romantiikkatavoitteinen nainen, jolla on ei-niin-hyvä maine. Tämä oinas (horoskooppi) on tunnettu miesten viettelijänä. Maria on elänyt samaan tapaan jo monta vuotta. Töissä ei mennyt hyvin, joten hän tienasi rahansa toisella tavalla. Toisin sanoen, hän teki mitä miehet pyysivät.
Ja nyt aloittakaamme!
***
"Vaikka olen uusi täällä, tiedän kyllä kuka olet. Enkä halua olla missään tekemisissä kanssasi. Joten pysy kaukana minusta", naurahti ohikulkeva mies, kun Maria yritti iskeä tämän. Maria jähmettyi paikoilleen.
Mies kallisti päätään ja tarkkaili naista. Lopulta hän tuhahti.
"Huora." Maria katsoi suruissaan, kun mies käveli pimeää katua pitkin pois.
Se on totta. Olen sellainen. Mutta miksi? Miksi olen tällainen?
Maria yritti saada nielaistua leipänsä, tosin onnistumatta. Hän laski leivän ja purskahti itkuun. Hän oli saanut tarpeeksi. Hän hankkisi kunnon työn, josta hän myös tajuaisi jotain! Hän jättäisi kaiken tämän pelleilyn taakseen.
"Kröhöm", kuului ääni Marian takaa.
Ruskeahiuksinen mies oli saapunut pihalle ja hymyili Marialle.
"Ai, sinä", mutisi Maria masentuneena. Ei, hän ei halua tavata tätä miestä enää koskaan. Ei ketään, ketkä olivat maksaneet hänelle. Maria käski miehen poistua, mutta mies tarttui tätä kädestä.
"Päätit sitten tulla siihen lopputulokseen, että haluat kuolla nälkään?" kysyi mies ja hyväili Marian poskea. Maria sulki silmänsä yrittäen estää kyyneleet ja ravisti päätään. Mies naurahti.
"Sitä minäkin", kuiskasi hän Marian korvaa ja johdatti tämän sängyn puolelle.
Siitä oli jo kulunut noin 2-3kk.
Maria avasi jääkaapin ja joi maitoa masennukseensa. Hän oli lopettanut vanhat puuhansa. Hän kävi töissä, mutta pärjäsi kehnosti. Rajaa tuli todella vähän. Ja pian saapuisi kylmä talvi, eikä Marialla ollut edes taloa missä asua.
Samana aamuna Marian ollessa suihkussa huomasi hän kauhukseen mahansa paisuneen. Hän tuijotti kauhuissaan vatsaansa, jonka jälkeen purskahti jälleen itkuun.
Ei, ei tämä voinut olla totta. Hän oli raskaana miehelle, jota ei tuntenut.
Illemmalla saapui sama mies, jonka Maria oli tavannut pari kuukautta sitten klubilla. Mies tuli katsastamaan Mariaa, kun sai kuulla itkuiselta Marialta mitä oli tapahtunut. Hän tuhahti.
"Se on oma vikasi." Ja niine sanoine poistui mies tylysti paikalta. Maria tuijotti suu auki poiskävelevää miestä.
***
Kuukaudet kuluivat. Marian elämä oli yhtä vuoristorataa. Hetken hän pystyi itkemään raivoissaan ja suruissaan. Kodinkoneet olivat rikki ja vuosivat, ruoka vähissä ja kylmyys alkoi jo vaivata.
Mutta Maria oli myös löytänyt lohtua kirjoista. Hän oli lukenut kirjoja lapsista, ja oli yllätyynyt kuinka mukavalta kaikki kuulosti. Ehkei se ollutkaan niin paha asia saada lasta.
Lopulta saapui se tärkeä päivä, jolloin Maria auttaisi maailmaan lapsen. Maria joutui synnyttämään yksin, ulkona kylmässä säässä. Siitä huolimatta lepäsi pian pieni tyttö hänen käsivarsillaan.
Tyttö tuijotti pienillä pinkeillä silmillään äitiään, joka hymyili ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. Maria halasi tiukasti tytärtään, ja nimesi tämän Nadjaksi.
Nyt he joutuivat pärjäämään kahdestaan kylmän talven ylitse.
Rahat eivät riittäneet kokonaisen talon rakentamiseen, joten Nadjalle rakennettiin todella pieni tila jonne mahtui kehto ja lavuaari. Maria ei välittänyt, vaikka joutuisi nukkumaan sohvalla ja olla kylmissään. Kunhan Nadja olisi onnellinen eikä häntä vietäisi pois.
***
Vuodet olivat kuluneet. Raha-ongelma oli edelleen todella suuri, eikä taloa oltu vieläkään saatu rakennettua. Nadjasta oli jo kasvanut suloinen pieni lapsi, joka peri isänsä piirteet, mutta äitinsä silmät ja ihon. Mariakin oli vaihtanut hieman hiustyyliään, rahaa kun ei vaatteisiin ollut.
Suurin ero Nadjan syntymän ja taaperoajan välillä oli se, että Nadja tiesi nyt ettei kaikki ollut hyvin. Hän joko joutui aina istumaan kehdossa tai istua potalla. Ulkona oli pimeää ja kylmää, eikä leluja ollut.
Eräänä iltana tuijotti Maria harmissaan nukkuvaa tytärtään. Mitä jos hän ei olisi koskaan ollut saanut häntä? Hän oli tietenkin nyt onnellisempi, kun hänellä oli joku jota rakastaa, mutta oliko Nadja onnellinen? Kop kop.
Maria riensi ulos ja huomasi siellä saman vaaleahiuksisen miehen, joka oli sanonut pari vuotta sitten olevansa uusi.
"Sain äsken kuulla, mitä sinulle kuuluu", sanoi mies ja katsahti Mariaa. Maria mulkaisi miestä.
"Mitä se sinua koskettaa", huokaisi Maria ja kääntyi ympäri palatakseen Nadjan luokse.
"Odota. Haluan auttaa. Olen… Olen ymmärtänyt, että teet kovasti työtä jotta tyttösi olisi kunnossa. Olet hyvä ihminen. Ole niin kiltti, anna minun auttaa sinua!"
Maria oli jähmettynyt paikoilleen. Sanoiko tämä mies juuri, että hän oli hyvä ihminen? Todellako?
Maria kääntyi ympäri, aukaisi suunsa, muttei saanut sanottua sanaakaan. Sen sijaan rupesi hän itkemään ja tärisemään.
Mies hymyili.
"Itke vain", kuiskasi hän rauhoittelevasti ja sulki tärisevän Marian halaukseen. Maria nyökkäsi ja tunsi tämän miehen lämmön. Hän nosti katseensa ja kohtasi miehen katseen.
"Olen muuten Samuel. Ja sinun olisi nyt parasta palata… öh… Sisälle lämpenemään. Öitä", hymyili Samuel ja poistui. Maria tunsi pienen kiven vyörähtävän pois sydämestään.
***
Siitä oli jo kulunut viikko, kun Samuel oli tullut Marian apuun. Maria oli saanut siitä voimaa jaksaa eteenpäin, ja siksi vietti nyt enemmän aikaa tyttärensä kanssa. Tosin Nadja ei ollut samaa mieltä, että kaikki oli hyvin.
Tässä vielä parempi kuva Nadjan piirteistä. Todella suloinen!
Kevät saapui. Perhoset lentelivät, kun lumi teki parhaansa sulamisen kanssa. Talvi olisi pian ohi, eikä enää tarvitsisi kärsiä kylmistä säistä.
Samuel oli saapunut pari kertaa aikaisemmin vierailemaan Mariaa, ja heidän kesken oli syntynyt hellä ja pitkä suhde. Maria tunsi olonsa todella onnelliseksi moneen vuoteen.
Eräänä iltapäivänä päättivät Maria ja Samuel muuttaa yhteen. Samuel toi mukanaan parituhatta simoleonia, joiden avulla saatiin kokoon pieni rahasumma. Mutta vielä ei ollut tarpeeksi uuteen kotiin.
Marian ollessa töissä tekivät Samuel ja Nadja hieman lähempää tuttavuutta toisiinsa. Nadjakin hymyili ensimmäistä kertaa moneen viikkoon, ja päättikin lopulta päästää pienen oksennuksen.
Kevät oli nyt vihdoin saapunut. Ei enää lunta. Samana päivänä saapui myös Maria kotiin töistä ylennyksen kanssa! Maria kiljui riemuissaan ja etsi käsiinsä Samuelin. Ennen kuin Maria heti sanoa mitään, halasi Samuel tiukasti rakastaan, samaan aikaan huutaen: "Tule katsomaan tytärtäsi!"
Nadjasta oli kasvanut kaunis nuori neitokainen. Hänen pinkit silmänsä kiilsivät, kun hän sai kuulla ylennyksestä ja uutisesta, että nyt saataisiin kokoon ensimmäinen talo!
Tällainen oikein mukava pieni talo saatiin rakennettua noin kymppitonnilla.
Samana iltana saivat kaikki pienen muodonmuutoksen, jonka jälkeen siirtyivät Samuel ja Maria makuuhuoneen puolelle kuhertelemaan. Maria oli vihdoin löytänyt jonkun, jota todella rakasti ja joka todella rakasti häntä.
Nadja päätti jättää vanhempansa rauhaan, ja siirtyi karaokemikin ääreen ja alkoi revitellä. Vihdoin hän sai tehdä jotain, mitä ei ollut koskaan ennen saanut tehdä; pitää hauskaa.
***
Elämä kukoisti. Kaunis viileä sää sai jokaisen hyvälle tuulelle, Samuel ja Maria olivat menneet kihloihin. Nadja tarkkaili iloissaan äitiään ja tämän kihlattua. Hän oli iloinen äitinsä puolesta.
Pian saatiin myös selville, että Maria odotti kaksosia. Samuel oli haltioissaan uutisesta, ja ahersi nyt ahkerammin töissä tienatakseen rahaa.
Myös Nadjan ja Samuelin välit olivat lämpimät. Nadja alkoi jo pitää tätä miestä isänään, eikä halunnut kuulla mitään oikeasta isästään.
Eräänä iltana, kun Nadja tyytyväisenä istui olohuoneen lattialla läksyjä tehden, kuuli hän tuskaista kiljuntaa makuuhuoneesta. Hän ja Samuel juoksivat hädissään makuuhuoneeseen, josta nyt kuului pienten lasten rääkymistä.
Asunnossa oli nyt kaksi uutta tulokasta. Nikolas ja Nikolai, kaksoisveljekset. Maria säteili ja halasi hellästi Nikolaita samalla kun Samuel esitteli Nikolasta innokkaalle Nadjalle.
Nadja oli todella onnellinen saatuaan "leikkikavereita" ja siitä, että hänestä oli tullut isosisko. Hän tanssahteli pari tanssia äitinsä kanssa, kunnes oli aika painua pehkuihin.
***
Nadja oli koulussa ja Samuel töissä. Maria nosti Nikolaksen syliinsä ja katseli ympärilleen. Hän hymyili. Aurinko paistoi ulkona. Hänellä oli mukava pieni talo. Hän edistyi hyvin töissä. Hänellä oli kolme mahtavaa lasta…
Ja pian hänellä olisi maailman ihanin mies. Se ainoa ja oikea hänelle. Samuel hymyili leveästi ja tarttui tulevaa vaimoaan kädestä. Maria punastui ja katsoi miestään silmiin.
Hellä suudelma, ja Samuelista tuli virallisesti Francis.
Lopuksi tanssittiin vielä kaatosateessa pieni valssi. Vesipisarat kimpoilivat maasta ja levisivät. Marian pitkät hiukset kastuivat märiksi. Mutta mikään ei pystyisi pysäyttämään heidän iloaan.
Sillä he olivat löytäneet oman elämänsä tarkoituksen, ja nauttivat siitä niin kauan kun pystyivät.
Siihen loppui ensimmäinen osa. Toivottavasti piditte.. (;
Kommentit