Ja niin sitä edetään, todella hitaasti mutta varmasti. ;) Viides osa!

Kaikki äänestää perijä-äänestyksessä!

Siitä oli jo kulunut monta päivää, kun Armando oli kasvanut teiniksi. Päivien myötä oli hän ihastunut tyttöön nimeltään Amy, jonka kanssa seurusteli. Eräänä iltana oli Amy saapunut kylään jutellakseen Armandon kanssa, jonka jälkeen hän poistui hymysuin.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Olivia oli katsonut hänen puoliveljeään ja tämän tyttöystävää kimalle silmissä. Hänkin haaveili saavansa joskus upean poikaystävän. Pian Olivia kuitenkin ravisti päätään ja poistui leijailen pois paikalta.

Nyt kun lapset osasivat itse hoitaa itseään ja toisiaan, pystyi Lisa keskittymään myös omaan elämäänsä. Parhaillaan kirjoitti hän rakkausromaania, jonka möi myöhemmin noin 2,800 simoleonilla. Ja niin on taas perustiedot menty läpi…

***

Seuraavana iltapäivänä teinien saapuessa koulusta, ilmoitti Armando poistuvansa yliopistoon Amyn kanssa, joka oli pyytänyt hänet mukaan. Onerva ryntäsi heti veljensä kaulaan ja halasi tätä pitkään ja tiukasti.

Armandon poistuttua päätti Oona raivota itsekseen, jolloin Armandon luokkalainen tuli paikalle ja kikatti hulluna Oonan yllättävälle kohtaukselle. Hmh.

Sillä välin teki Onerva lähempää tuttavuutta vastakkaiseen sukupuoleen, joka ei silti näyttänyt olevan niin miellyttävää.

Samana iltana onnistui rakas Oonamme sytyttämään juustopastan tuleen, jonka seurauksena hän kiljui kauhuissaan ja vilkuili ympärilleen. Onneksi palomies saapui hetken kuluttua apuun. Sankarimme!

Olivia oli ruvennut avautumaan siskoilleen. Hän kertoi innoissaan ja haaveileva katse silmissään, kuinka hän haluaisi komean poikaystävän. Onerva kuunteli ja nyökkäili parhaansa mukaan, vaikkei kovin kiinnostunut asiasta ollutkaan.

Lopulta saapui se päivä, jolloin Olivia kasvaisi teiniksi. Olivia oli tietenkin todella innoissaan ja kävi hyppelemässä kaikkien asukkaitten sängyillä.

Tadaa. Pitkästä aikaan kakku talossa, joten ihailkaa nyt kun sellainen on…

Ennen kasvuaan mietti Olivia hyvin kauan toivettaan, kunnes kiljaisi "Aha!" ja puhalsi kynttilät. Pian kaikki kynttilät olivat sammuksissa ja Olivia tunsi jalkojensa nytkähtävän.

Tässä kaunis Olivia, selvästi samaa näköä kuin siskoillaan. Tavoitteekseen tyttö sai myös saman kuin molemmat siskonsa; suosio.

Onerva tuli heti hyvin toimeen kasvaneen Olivian kanssa. Sillä välin, kun he juttelivat toistensa kanssa, soitti Oona onneissaan eräälle.

Tämä eräs saapui paikalle hymyillen ja kietoi kätensä Oonan ympärille. Hetken he halailivat toisiaan, kunnes päättivät suunnata sisälle.

Mutta ennen kuin he olivat menneet sisälle, oli Olivia tarkkaillut heitä ovelta.

"Heh", naurahti Olivia ja hymyili juonittelevasti, jonka jälkene oli nopeasti livahtanut takaisin sisälle.

Sisällä yritti Oona epätoivoissaan suudella tätä poikaa ensimmäistä kertaa, mutta ujo kun on, ei poika suostunut.

Pian heidät saattoi kuitenkin löytää sohvalta, kiinnikäin liimautuneina. Olivia tietenkin huomasi asian ja marssi paikalle.

"Poika, hus! Haluan jutella rakkaan siskoni kanssa", hymyili Olivia suloisesti. Poika vilkaisi Oonaa, jonka jälkeen nyökkäsi.

Poika marssi vessaan odottaakseen (vessaan…?), että Olivia oli sanonut asiansa. Hän ei kuitenkaan huomannut Olivian virnettä tämän selvän takana.

"Mitä sä oikein puuhaat?!" kiljui Oona raivoissaan siskolleen. "Etkö näe, että me halutaan olla rauhassa?!"

"Mitä? Haluan vain puhua siskorakkaani kanssa…", selitti Olivia viattomasti hymyillen.

"Arh! Jätä mut jo rauhaan!" sihisi Oona. Olivia vilkaisi siskoaan.

"Lyödäänkö vetoa, että et pääse tonkaa sänkyy tänä yönä?" vinkkasi Olivia. Oona tuijotti silmät suurena pikkusiskoaan, jonka jälkeen sanoi "HMPH" ja marssi vessaan.

Vessassa hyppäsi Oona pojan kaulaan ja suuteli tätä väkisin.

"Mitä-?" ihmetteli poika, tosin hymy huulillaan. Oona hymyili tälle ja tarttui tätä kädestä.

"Tule", kuiskasi Oona ja talutti poikaa makuuhuonetta päin. Matkalle huoneeseen menivät he Olivian ohi, joka jäi katsomaan siskonsa jälkeen.

"Typerä", mutisi Olivia itsekseen ja ravisti surullisena päätään.

Pian makasivat Oona ja poika tiiviisti lähekkäin makuuhuoneen sängyllä, toisiaan suudellen. Oona pyörähti pojan päälle ja katsoi tätä silmiin kysyvä ilme kasvoillaan. Poika hymyili ja nyökkäsi, jonka jälkeen kurkotti Oonaa kohti ja suuteli tätä huulille.

 

***

Myöhään samana yönä saapui poika ulos huoneesta, sillä Oona oli nukahtanut. Hän hiipi pitkää käytävää pitkin, kunnes huomasi tummaihoisen tytön.

"Hei, Olivia-", aloitti poika ja kosketti tytön olkapäätä. Tyttö säikähti ja kääntyi ympäri.

"Eh… En ole Olivia. Olen Onerva", naurahti Onerva ja punastui huomatessaan kuinka komea poika oli.

"Ai… Sori, erehdyin henkilöstä! Lähden nyt, hyvää yötä…", sanoi poika hymyillen. Onerva nyökkäsi hermostuneesti hymyillen ja huokaisi helpotuksesta, kun kuuli ulko-oven käyvän.

Ulkona astui poika parhaillaan rappusia alas, kun huomasi Olivian seisovan pihalla.

"Teittekö sen? Jaahas, taisin hävitä vedon…", mutisi Olivia. Poika katsoi ihmeissään tyttöä.

"Minkä vedon?", tivasi hän Olivialta, vaikka tiesi kyllä.

"Ah, ei mitään! Unohda mitä juuri sanoin!", kiljaisi Olivia ja hiljeni täysin.

Poika katsoi surullisin silmin taloa ja Oliviaa, jonka jälkeen käveli suoraan tämän ohitse. Pian hän kuitenkin katsoi hieman taakseen.

Ei kai… Ei kai Oona tehnyt sitä voittaakseen vetoa? Eihän…?

 

***

Talvi oli saapunut, ja joulu teki tuloaan. Kaikkialla oli pelkkää valkoista, ja kylmä ilma piti ihmiset sisällä lämpimillä sohvillaan ja sängyillään… Paitsi Nikolaksen, joka tietenkin oli ulkona kitaraa soittamassa…

Sisällä oli Oona hermoromahduksen partaalla.

"Miksei se vastaa mun soittoihin?! Mikseeeeeeeeeeeeei!" kiljui Oona hermoissaan siskollensa, joka vain haukotteli juuri heränneenä.

"Se on päässyt sinusta yli… Hyvä niin", haukotteli Olivia ajattelematta mitä sanoi ja poistui huoneesta.

Samaan aikaan viereisessä huoneessa petasi Onerva sänkyään. Hän huokaisi syvään. Tänään olisi jouluaatto. Olivia lähtisi kaupungille ystäviensä kanssa. Oona aikoisi hankkia käsiinsä sen pojan, maksoi se vaikka mitä. Lisa ja Nikolas viettäisivät joulua varmasti yhdessä. Mutta entäs Onerva? Hänellä ei ollut mitään seuraa…

Koko aamun yritti Oona soittaa mystisesti kadonneelle pojalle, joka ei kuitenkaan koskaan vastannut. Paitsi yllättäen illalla, vastasi poika puheluun.

"Tuun sinne joskus", vastasi poika tylyllä äänellä ja laski luurin.

Samaan aikaan helli Nikolas rakastaan, Lisaa, ja kertoi suunnitelmistaan.

"Keskiyöllä vien sinut ulos", kuiskasi Nikolas ja hymyili. Lisa ihmetteli sanoja, muttei välittänyt. Kunhan hän saisi olla Nikolaksen kanssa.

Ilta saapui, ja kuusi oli saatu koristeltua. Vaikka keskiyö ei vielä ollut lähelläkään, olivat Nikolas ja Lisa siirtyneet ulos pyörähtelemään.

Sisällä etsi Onerva Oonaa.

"Oonaaa! Missä olet?" kaikui koko talossa. Pian käveli Onerva huokaillen siskonsa huonetta päin, jonka ulkopuolelle lopulta pysähtyi ja kuunteli. Huoneesta. kuuli nyyhkytystä.

Onerva avasi oven, ja huomasi Oonan seisovan keskellä huonetta. Oona tärisi kauttaaltaan ja itki. Onerva katsoi ihmeissään siskoaan.

"Oona..?"

Onerva kietoi kätensä siskonsa ympärille ja katsoi tätä surullisin silmin.

"Mikä sulla on?" kysyi Onerva ja halasi tätä. Oona vain ravisti päätään ja itki.

"Se inhoaa mua… Se ei halua tulla tänne… Mitä oon tehny? Se inhoaa mua!" huusi Oona itkuisena. Onerva tiesi heti, että kyseessä oli se eräs.

Onerva huokaisi, sulki silmänsä ja nojasi Oonaa vasten.

"Sisko, unohda se. Unohda se…", mutisi Onerva, joka tunsi kurkkunsa kiristyvän. Miksi hän muka alkaisi itkeä? Odottiko hän liikaa siltä pojalta?

Samassa ovikello soi.

"Meen kattoo…", mutisi Onerva ja pyyhki siskonsa kyynelet. "Älä jooko enää itke."

Onerva astui ulos ovesta, kun se eräs yhtäkkiä tarttui häntä selästä ja veti lähelleen. Onerva tunsi kyynelten olevan lähellä, joten työnsi pojan pois.

"Älä." Poika katsoi ihmeissään Onervaa.

"Mutta-" aloitti poika, muttei ehtinyt lopettaa, kun Onerva antoi tälle pehmeän suudelman poskelle.

"Nyt lähde, äläkä tule takaisin. Jätä mut ja mun perhe rauhaan. Mene", sanoi Onerva itkuisena, ja juoksi takaisin sisälle.

Sisällä juoksi Oona, joka oli seurannut tapaamista ikkunan kautta, siskonsa luokse. Hän hyppäsi Onervan kaulaan ja yritti hymyillä.

"Kiitos…", kuiskasi hän. "Mitä tekisin ilman sinua…?"

"Heh…", naurahti Oona itkuisena. Ja niin löi kello 00:00...

 

***

 

PERIJÄ-ÄÄNESTYS!

Ensin perheen vanhin tytär, Onerva. Luonteeltaan oinas, tavoitteeltaan suosio. Mieltymyksenä tytöllä on korut & luovat simit, inhokkina simit jotka osaavat tehdä ruokaa.

Perheen toisiksi vanhin ja toisiksi nuorin, Oona. Luonteeltaan myös oinas, tavoitteeltaan myös suosio. Mieltymyksenä hyväkuntoiset & luovat simit, inhokkina loogiset simit.

Perheen nuorin tytär, Olivia. Luonteeltaan oinas (huoh…), tavoitteeltaan suosio (…). Mieltymyksenä on pahanhajuiset simit & juhlapuvut, inhokkina simit jotka pitävät urheilusta.

 

Siinä se, katsokaahan että kaikki äänestää! ;)

Ja hyvää joulunodotusta kaikille. Jaksakaas vielä yksi viikko koulua. (: